Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1964. — 76 p. (SKS:n toimituksia 276)
Tämä vähäinen tekstikokoelma on sen lyhyen tutkimusmatkan tulosta, jonka tein syksyllä 1943 kollegani prof. Gustav Ränkin seurassa Tartosta käsin liiviläisten luokse Kuurinmaalle. Matkamme aiheutui pääasiallisesti siitä, että silloin toisen maailmansodan pyörteissä saksalaiset siviili- ja sotilasviranomaiset ns. strategisista syistä suunnitte- livat liiviläisten evakuointia heidän rannikoltaan. Saatuaan tiedon näistä liiviläisen kansansirpaleen tuhoa ennustavista suunnitelmista lähettivät Tarton yliopisto- ja nmseopiirit huolestuneina meidät selvittelemään tilannetta ja hankkimaan tieteellisestikin päteviä ajankohtaisin tietoja, etenkin etnografisia ja kielellisiä, liiviläisten oloista. Matkustimme Riian kautta ja jätimme saksalaisen kenraalikuvernöörin viraston kulttuuriosastoon laatimani pitkähkön vironkielisen (kulttuuriosaston vastaavana johtohenkilönä oli nähdäksemme eräs viron- taitoinon lialtian saksalainen, entinen Tarton ylioppilas) selostuksen liiviläisten merkityksostn Baltian historiassa, heidän tärkeydestään sekä suomalais-ugrilnisen että balttilaisen kielentutkimuksen ja kansatieteen kannalta ja niistä tuhoisista seurauksista, jotka evakuoinnista koituisivat sekä tieteelle että harvalukuiselle liivin kansalle. Balttilainen maanmiehemme ainakin sanoi olevansa kanssamme samaa mieltä ja lupiisi tukea ehdotustamme, että liiviläisten evakuointhnääräys peruutettaisiin. Ei ole tietoa siitä, oliko memorandumistamme liiviläisille mitään hyötyä.